Helsinki

Lukittuina suurissa saleissaan,
neonvalojen seassa

Ihmiset

Parasta mitä voisi tapahtua,
tapahtuisi jotain muuta, päästä irti tavoistaan
näkymättömien sääntöjen otteesta

Meistä tulee inhimillisyyden kuvan turmelijoita,
inhimillisyyden etuudet unohtaneita standardimallinukkeja.

Valon tunkeutuu oven avautuessa
käytävän pimeimpiin nurkkiin
jotka eivät ole valoa nähneet.
Seinät imevät valoa, luonnon oopiumia
käytävä täyttyy elämällä
seinien kehystetyt muistot keskustelevat.
Ennen kastepisteen syntymistä, valon kajon tuottamaa hellyyttä,
tämä käytävä on eloton.

 Ihmisten kasvojen uurteisiin hukkuu suuret sanat
 neonvalo tukahduttaa vallankumouksen
 uutiset luovat muuttumattomuutta.

"Pyhähenki on pelkkä huorintekijöiden selitys" Eroakirkosta.fi

Pitkin hiljaista katua vaeltelen
näen lasten kasvavan ja kuolevan
perheenisät istuttamassa puita
ne kasvavat yhä.

"Usko, toivo ja rakkaus" Liitykirkkoon.fi

Nämä hetket, muistomme
sekoittuvat illuusioon nimeltä elämä
kaikki mitä koemme, mitä uskomme
on vain  harhakuvitelma,
Jumalan luomistyöstä onnistunein.

Älä tukehdu tietoosi.

En ole ollut siitä kovin kiinnostunut.

Oletko koskaan käynyt kuussa?

Millaista siellä on?

Haluatko tietää?

En.

Sinulla on kauniit silmät.

Eivät ne ole minun.

Pidän myös huulistasi.

Eivät ne ole minun.

Mennäänkö naimisiin?

Haluatko?

Rakastaisitko minua ikuisesti?

En elä ikuisesti.

Muistan sinua sitten loppuelämäni.

Lupaatko?

Minä lupaan.

The Doors

At first flash of Eden
There's a killer on the road

 Eyes that lied

Hear me talk of sin 

People are strange when you're a stranger 

You know the day destroys the night 

No one remembers your name 

We linger alone, bodies confused

We chased our pleasures here  

Waiting for you to tell me what went wrong

 This is the strangest life I've ever known 

Hän joka sanoo tahdon

Vaikka olet tuhoutumaton, voit silti loukkaantua, saada hylkiön tunteen
Katson sinua häämekossasi, jonka ostin sinulle, äitisi rahoilla.
Haluaisn lähteä kanssasi pois kaikesta, kaikkien katseiden ohitse,
hipaiset poskeani, ehkä lemmit yöllä, mutta pois et lähde

hän, joka sanoo tahdon

"Tahdon" ja se on siinä, elämä pysähtyy, 

suorien seinien vanki, kaksi toisilleen vierasta sielua

aamut puhutaan maahanmuuttopolitiikasta, uutisista, sodista, politiikasta

yöt täynnä sisällötöntä lempeä, pelkkää itsetyydytyksen korvaamista

kestetään toistemme ystävävät, narkkariveljet ja menetetyt rakkaudet

tapellaan niin helvetisti

omistetaan toisemme

syrjähypyt kiellettyjä

vaikka molemmat niitä tekevät.

Kylmät nuppinelta lävistävät poskeni

                                                                                  Kylmää metallia valutetaan suuhuni

Aamulla taas herätetään, vedetään vieteristä
                            
                NYT!NYT!NYT!

Luciferin hetki rakkaansa vierellään

Sängyssä
untuvapeiton alla, silkkisten lakanien ympröimänä.
Sinä helmenvalkeana, viattomana vierelläni.
Kosketus vain ja ihosi palaa karrelleen,
et tuntisi kipua, mielesi vain muuttuisi.
Katson kattoon
esi-isieni maailmaan, avaruuden jatkumoon.

Kahden sormen varassa
pidän elämästäni kiinni.
Vain aseen lempeä kuiskaus korvalleni
sitten kaikki pimenee.
Tulee rauhallista, paratiisi kuoleman jälkeen.
Metallisen putken kiihkoton hengitys,
mustanaamioisten miesten murhamieli.
Kadulla kävelevät ravinnon raiskaajat,
sokeiden teurastajat.
Yksisilmäinen murhaaja,
kehitysvammainen raiskaaja,
meidän aikamme uutiskuvat.