Sängyssä
untuvapeiton alla, silkkisten lakanien ympröimänä.
Sinä helmenvalkeana, viattomana vierelläni.
Kosketus vain ja ihosi palaa karrelleen,
et tuntisi kipua, mielesi vain muuttuisi.
Katson kattoon
esi-isieni maailmaan, avaruuden jatkumoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti