My mom told me years ago when she had a dream when she was very little. In that dream she crawled under bed trying to avoid shades. Of course she couldn't avoid all the shades 'cause the biggest shade was the area under the bed. She said that it was the best nightmare she ever had. She feared nothing after that.

Karppaus on hiilihydraattien holokausti.

Jäätynyt kyynel lapsen poskella merkkinä turhautumisesta.

Pyörätuolipotilas unelmoi vuoren huipusta, emo mullan alle.

I wasn't on vacation. I was in television, locked, switched and imprinted.

I have not seen my guardian angel for a long time,
maybe she's on vacation,
charging batteries.

I thought why I felt myself so lonely,
like a planet without moons.

Waiting in air-conditioner,
Rotten, but fresh.

Me olemme kaikki lieskoja
me kaikki kastumme
me olemme Via Appian sydämet
me olemme Cloaca Maximan helmet
me olemme multaa,
maata rakastavia tyranneja.

Dante Airlines - matkoja maan ja taivaan väliltä, ehkä hieman alempaakin.

Keskitalven kokko

Rakenna itsellesi talo
                  pieni talo
Pieni talo aamun päällä
pieni talo järven jäällä
               talo saarella
Pieni talo eristyksissä
pieni talo lieskoissa
pieni talo valomyrskynä ihaileville katseille
                           pieni talo tuhkan äärellä

I often wondered what happened that old necrophile who used to sat on bench thinking what happened all those souls he couldn't eat.

I am Myself!

Will you be my personal Jesus?
A guide to the end of times,
a voice in my head
in my head, voice, in my head, voice,
striking down enemies.

Ulvoo raadeltujen ruumiiden kuoro

Via Appian rinteessä

ranteistaan kirkuvat

johtajansa kiroavat

Kyynisyys on eräänlaista sokeutta.

Parisuhteen toiseksi viimeinen keskustelu

Mennäänkö naimisiin?
- Kenen kanssa?

Gravitaatiorakkaus

My baby is my non-burning sun,
and I'm a moon around you
waiting for a miracle

Juoksen kädet leväällään
suihkulähteen läpi
huudan läheisen betonilähiön kaikuville pinnoille
suljettujen ovien aukiolle
tuntemattomien naapureiden keskuuteen:
"POLTTAKAA TEATTERI!!!!!11!!!11!1111!1"

Maailmanloppu on aina jonkun syntymäpäivä.

Kuinka suuri on maailmankaikkeus?
- Oletko nähnyt Jumalan venyttelevän?

Jumalan henki on härmistynyt ihmisolennoiksi.

Kyllähän te tiedätte
kun tekee vain mieli lähteä
eikä palata
joskus tulla kotiin käymään
tervehtimään äitiä
miten menee
kuinka hän jaksaa syövän kanssa
ostaa ruusuja
nauttia ilmasta
tiedätehän te
millaista on kasvaa yksin kotona
millaista on kasvattaa lasta rikkoutuneessa perheessä
tiedättehän se
moraali katkeaa yhteiskunnalta
työttömyystuki vain virkailijoiden ylityötä
tiedättehän te
millaista on muuttaa toiseen maahan
kasvattaa identiteettiään
rakentaa keinotekoiset rajat ympärille
ja lopulta naksahtaa
tiedättehän te
millaista on elää julmuuden keskellä
yrittää säilyttää inhimillisyys
tiedättehän te.

Kaikki vanhemmat ovat kidnapanneet lapsensa.

Inhimillisyys on suurin syntipukki

Omatoimisesti sillan alle juonut ikivanha alkoholisti - Vuoden hylkiö
Boheemi taiteilijanrenttu äpärälasten kera - Vuoden taiteilija

Kuolleet leijuvat maan päälle
maan kylmyydessä kohmettuneet raajat jäykistyvät.
Joku kerää heidät kaikki pinoihin
joku kertaa historiaa
lapset hyppivät ruumiskasoihin
iloisesti,
vailla empatian painoa.
Pinot poltetaan,
lapset lämmittävät käsiään poltetujen ruumiiden lämmössä.
Joku kertaa historiaa.

Ehkä

Ehkä tämä on elämämme parasta aikaa
emmekä me tiedä sitä vielä.
Ehkä tunteiden tukahduttaminen
vihan korostaminen
muukalaisten polttaminen
on hyve.
Ehkä huomenna maailma kuolee.
Ehkä me elämmme ikuisesti.
Ehkä voimme pitää toisiamme kädestä kiinni
samaan aikaan kun maailma vaikeroi.

Parturi
hippi katosi hiusten pudotessa lattialle
jotka lopuksi lakaistaan pois näkyvistä.
Identiteetti kadonnut
vain kasvotonta massaa edustava totalitaarisen valtion keulakuva.

Pahuus | Ondskan (2003) - Arvostelut - Leffatykki

Pascalin vaaka – Wikipedia ------ Vastentahtoinen selibaatti

Jos kysymme teisteiltä, onko heidän Jumalansa tyhjiö, tila tai aine, he vastaavat ettei ole
Täydellinen tyhjiö on vain teoriaa

Hengen hedelmä - ystävällisyys ja hyvyys

Bussionnettomuus

fysiikan lakien vastainen uskonto

YLE - Pyhät ja Pahat

Jumala on hyvä, eikä Hänessä ole mitään pahuutta
ilmenee itsekkyytenä ja syrjään vetäytymisenä 
Välinpitämättömyys on syntimme 


Ihmistä esittävä valokuva – kenellä on oikeus siihen?

Samaa ilmaa hengitämme
samalla tavalla,
saman maan päällä.
Jalkojamme väsyttää, saman maan päällä
saman taivaan alla
samojen ihmisten keskuudessa.

Tuet työttömälle työnhakijalle
kaikkien miesten tulisi käydä asepalvelus


Ajatuksia vallasta ja vastuusta - humanitaarinen maahanmuutto

kestävän kehityksen tukipilarit

epätervettä, työllisyys parantaa

yhteiskunnallisesta elämästä syrjään jäämistä

repii mielipiteet vaalikoneessa

Jäät murtuvat,
aurinko hellii jäiden muotoja.
Pian väistyy muutumattomuuden ajanjakso
talvesta kevääseen
niin on aina tapahtunut.
Luonto antaa periksi
rikkoo jälleen mielemme.
Kaikki pienet otukset, jotka talvella elivät
poistuvat kauas
jottei me närkästyttäisi
seuraavana talvena ne palaa jälleen,
heidän ainoaan ajanjaksoonsa.

Aina kun et ole paikalla, pyrin unohtamaan kaikki.
Kun osoitat olemasaolosi, kaikki tuntuu katoavan ympäriltämme,
vain me olemassa.
Sinä olet vielä nuori, tiedät maailmasta vain ohuen kerroksen.
Joskus tuntuu, että olen 100-vuotias,
kaiken jo nähnyt, kaikki tapahtuu uudestaan.
Me emme vain näe sitä.

Turhuus

Istun hiljaa suuressa talossani,
talon äänet vain kummittelevat korvissani,
elollistan ne ja kerään ne ympärilleni.

Maailma täynnä rappeutuneiden ihmisten uutisia:
pornotähtien ja salarakkaiten elämänohjeita,
sotarikollisten eettisiä muistelmia, nykyisten johtajien valheet koottuna yhteisniteeseen.
Eilen kaapattiin koulu Kongossa, meille tähtinäyttelijän syömishäiriö päivän uutinen.

Naapurusto

Talot suorissa rivessään,
kaavoitusasiantuntijan märkä uni.
Naapurit toistensa aaveita,
sielun peilikuvia.
Naapurissa ammutiin nainen ja neljä lasta,
muut häkeltyneitä.
Asuiko siellä ketään?

Poliisi kantaa ruumiit pois,
naapurit helpottuneita,
loppuihan se yllätyksellisisyys.
Takaisin muuttumattomuuden viettelevään syleilyyn.

Helsinki

Lukittuina suurissa saleissaan,
neonvalojen seassa

Ihmiset

Parasta mitä voisi tapahtua,
tapahtuisi jotain muuta, päästä irti tavoistaan
näkymättömien sääntöjen otteesta

Meistä tulee inhimillisyyden kuvan turmelijoita,
inhimillisyyden etuudet unohtaneita standardimallinukkeja.

Valon tunkeutuu oven avautuessa
käytävän pimeimpiin nurkkiin
jotka eivät ole valoa nähneet.
Seinät imevät valoa, luonnon oopiumia
käytävä täyttyy elämällä
seinien kehystetyt muistot keskustelevat.
Ennen kastepisteen syntymistä, valon kajon tuottamaa hellyyttä,
tämä käytävä on eloton.

 Ihmisten kasvojen uurteisiin hukkuu suuret sanat
 neonvalo tukahduttaa vallankumouksen
 uutiset luovat muuttumattomuutta.

"Pyhähenki on pelkkä huorintekijöiden selitys" Eroakirkosta.fi

Pitkin hiljaista katua vaeltelen
näen lasten kasvavan ja kuolevan
perheenisät istuttamassa puita
ne kasvavat yhä.

"Usko, toivo ja rakkaus" Liitykirkkoon.fi

Nämä hetket, muistomme
sekoittuvat illuusioon nimeltä elämä
kaikki mitä koemme, mitä uskomme
on vain  harhakuvitelma,
Jumalan luomistyöstä onnistunein.

Älä tukehdu tietoosi.

En ole ollut siitä kovin kiinnostunut.

Oletko koskaan käynyt kuussa?

Millaista siellä on?

Haluatko tietää?

En.

Sinulla on kauniit silmät.

Eivät ne ole minun.

Pidän myös huulistasi.

Eivät ne ole minun.

Mennäänkö naimisiin?

Haluatko?

Rakastaisitko minua ikuisesti?

En elä ikuisesti.

Muistan sinua sitten loppuelämäni.

Lupaatko?

Minä lupaan.

The Doors

At first flash of Eden
There's a killer on the road

 Eyes that lied

Hear me talk of sin 

People are strange when you're a stranger 

You know the day destroys the night 

No one remembers your name 

We linger alone, bodies confused

We chased our pleasures here  

Waiting for you to tell me what went wrong

 This is the strangest life I've ever known 

Hän joka sanoo tahdon

Vaikka olet tuhoutumaton, voit silti loukkaantua, saada hylkiön tunteen
Katson sinua häämekossasi, jonka ostin sinulle, äitisi rahoilla.
Haluaisn lähteä kanssasi pois kaikesta, kaikkien katseiden ohitse,
hipaiset poskeani, ehkä lemmit yöllä, mutta pois et lähde

hän, joka sanoo tahdon

"Tahdon" ja se on siinä, elämä pysähtyy, 

suorien seinien vanki, kaksi toisilleen vierasta sielua

aamut puhutaan maahanmuuttopolitiikasta, uutisista, sodista, politiikasta

yöt täynnä sisällötöntä lempeä, pelkkää itsetyydytyksen korvaamista

kestetään toistemme ystävävät, narkkariveljet ja menetetyt rakkaudet

tapellaan niin helvetisti

omistetaan toisemme

syrjähypyt kiellettyjä

vaikka molemmat niitä tekevät.

Kylmät nuppinelta lävistävät poskeni

                                                                                  Kylmää metallia valutetaan suuhuni

Aamulla taas herätetään, vedetään vieteristä
                            
                NYT!NYT!NYT!

Luciferin hetki rakkaansa vierellään

Sängyssä
untuvapeiton alla, silkkisten lakanien ympröimänä.
Sinä helmenvalkeana, viattomana vierelläni.
Kosketus vain ja ihosi palaa karrelleen,
et tuntisi kipua, mielesi vain muuttuisi.
Katson kattoon
esi-isieni maailmaan, avaruuden jatkumoon.

Kahden sormen varassa
pidän elämästäni kiinni.
Vain aseen lempeä kuiskaus korvalleni
sitten kaikki pimenee.
Tulee rauhallista, paratiisi kuoleman jälkeen.
Metallisen putken kiihkoton hengitys,
mustanaamioisten miesten murhamieli.
Kadulla kävelevät ravinnon raiskaajat,
sokeiden teurastajat.
Yksisilmäinen murhaaja,
kehitysvammainen raiskaaja,
meidän aikamme uutiskuvat.

Kadun metallisen hengen molemmin puolin,
kävelee ikuisuuden parit.
Kahden lapsen kanssa,
yhtä aikaa, saman jalan askeleilla.
Tien yli läpäisevä katse,
sinä olit entiseni.
Nyt minulla on elämä, ei vain ajatus siitä.
Hehkuva pohjoistuuli tarrautuu ihooni,
ottaa omansa, antaa minulleomansa.
Tuuli kädessäni, vapaus taskussani.

En tiedä mitään,
en  ymmärrä,
olen eksyksissä
mutta onnellinen.

Kuolemantuomitun viimeinen uni

Kuolemantuomitun viimeinen uni,
elämä elokuvana, vai pelkkää arjen tuottamaa synkkyyttä.
Kuolemantuomitun viimeinen uni on täynnä iloa.
Kuolemantuomitun viimeinen uni vastaa todellisuutta.
Viimeinen uni, viimeinen mahdollisuus paeta,
viimeinen hetki saavuttaa itsensä.
Levotonta ennen kellonkumahdusta, raskaiden askelien ja kevyen ovenavaamisen aiheuttamaa
levollisuutta.
Kuolemantuomitun viimeinen uni on levollinen.

Elokuun rikollisen hetki

Haikeutta vankilan ulkopuolella,
isäni kertoo tarinaansa, lempitarinaani.
Se kertoo isästä, maailmanmatkaajasta
jonka vapaus riistettiin.
Kahleet hiertävät ihoa vieläkin, vapauden kaipuuseen pyrkivät silkkiset kädet.
Rosoisuus kultaa silloin ennen, empaattisuus syy rautoihin.
Ei isän vapautta kuitenkaan riistetty,
se sai vain uudet puitteet.

Runo: Paratiisi ennen Paratiisia

Maailman parhaat vuodet,
jykevien puheiden aikaansaama virta.
Kaikkien kansojen yhteenkuuluvuus,
kaikki ovat yhtä.
Yhden ihmisen harteilla oma tulevaisuutemme,
ei, emme ole vielä valmiita lähtemään Jumala.
Monta sukupolvea syntymättä, monta runoa ja laulua laulamatta.
Jäisit luoksemme, meidän vaatimattomaan maailmaan.
Ota kädestä kiinni, äläkä riko sitä.
Älä riko siteitämme.

Menneisyys on kulutettua aikaa, nykyisyys jatkuvaa kuluttamista, tulevaisuutta emme ole vielä kuluttaneet. Pitäkää kiinni tulevaisuudestanne. Älkää hukatko itseänne siellä.

Runo: Melankolia

Unohdin mitä piti sanoa,
kai se tulee mieleen
ennemmin tai myöhemmin.
Onko se minkään arvoista, jos se jää vain ilmaan,
mutta minähän sen ajattelin.
Se on minun, ja kaikkien.
Minun omassa mielessäni, muiden sanotun jälkeen,
muiden raiskaavien katseiden alla.
Voiko sydäntä polttaa karrelleen?

Hän oli hyvien töiden tekijä,
siivosi muiden jäljet, rakensi orpokoteja.
Hän oli Auerwaara, hurmuri, psykopaatti,
laupeudentyöstä oli tullut hänen huumeensa, hänen sairautensa.
Hänet teloitettiin hyvyytensä vuoksi, että tasapaino ei järkkyisi.
Teloittelijoillekin hän toivotti siunattua elämää, juuri ennen kuin niska revähti.

Kansa on tullut hurraamaan, lastensa kanssa. Yleistä kansanhuvia,
ilmaista.
Miksi emme ottaisi siitä kaikkea irti?

Runo: Lävistetty käsi

Lapsen ympärille kietoutuneet lävistetyt kädet,
entisen elämän pistoksia.
Pitävät kiinni lapsen hiuksista, lämpöisen epävarmat.
Kädet hajoavat pian kappaleiksi,
niin paljon painoa niiden takana,
niin paljon ruumiita ja murskattuja unelmia.

Matkalla kosmisen säteilyn alkulähteelle,
pimeän voiman sytyttäjälle.
Murtolukujen laventamista tähden reunalla
avaruuspölylle vilkuttamista.
Saturnuksen renkailla vaeltamista,
koronan kanssa syleilyä.

Runo: Kahden peilin välissä

Kahden peilin välissä solu jakautuu,
minä näen itseni monet kasvot.
Peilikuvan kanssa rakastelua,
oman käden oikeus.
Niin paljon kasvoja, niin vähän hymyä
vain vierailijoita huoneessani.

Levyn eheyttäminen - tietokone-eduskunnan punamultahallitus.

Ajatus osoitettuna Buddhalle

En varmasti ikinä opi tuntemaan itseäni, mutta pitäisikö. Muuttuvan maailman virrassa muuttumattomuus on vain toive. Virran viemää, kaikki muuttuu, mikään ei pysy ennallaan.
Levollista.

Ulkopuolisen käsien kautta, lapsuus ja nuoruus huuhtoutuvat pois.
Oliko se unta?
Levottomuuden aika, epävarmuuden levollinen uni
Taaksepäin ei kulkea voi,.
tulevaisuuden polun reunoilla muodottomien olioiden kunnioittavat katseet reittiä kulkevalle.
Eteenpäin, eteenpäin on pakko kulkea.

Elän lapsuuteni ja nuoruuteni lasteni kautta, oman maailman lumoissa, mitä muut eivät näe.
Minun kotini, avoin avoimille.

Kaikki muuttuu, niin myös Jumalan mielipiteet.

Vanha mies sängyn reunalla
                              en minä elämääni kadu
ehkä toivon, että olisin voinut olla kaiken ulkopuolella.
Elämän tuomarina, läpivalaisevan lasin toisella puolella, vailla kosketusta elämään.
Olisin tunnoton, tosin en tuntisi kipua, arjen todellisuutta
                                                         enkä onnea, naisen kosketusta.

Mökin laiturilla istuimme,
varpaamme kutittivat toisiaan.
Valkoiset pyyheet päällä, kädessä pullo minttua.
Nojautuneena eteenpäin,
kurkottaen yritit leskenlehden tavoittaa
pyhe valahtaa päältäsi.
Edessäni Afrodite, sen helmet ja kauneus
kuin meren vaahtoa.
Alastomana kääriydyt pyyheeni sisään ja lasket pääsi käsivarsilleni.

Runo: Hylättyjen kasvojen kokoelma

Kylmyydestä jäätyneet kyyniset kasvoni
täynnä elämän kokemusten tuomia arpia
jotka eivät pesemällä lähde pois.
Vaihdan ne uusiin,
jasmiinintuoksuisiin, sileisiin
puhtaisiin.

Närkästynyt tunne siitä, arvet syntyvät uudelleen,
maailma osoittaa olemassaolonsa, maailma ottaa palan kasvoista omaan kokoelmaansa.

Hullu maailma,
hullujen ihmisten pesä.
Hullujen Paratiisi.

Vaikka olen Yksikätinen Mies
kai minulla on oikeus taputtaa maailmalle.
Osoittaa eleillä maailman kauneus,
iloita siitä mitä minulla on.

Sokeakin iloitsee kuulostaan, kuuro silmistään,
menettämätön pelkää menettämistä.
Menettämällä jotain sen arvo tulee esille,
irvokkaasti maailma paljastaa olemassaolonsa, mielivaltaisuutensa.
Syöpäpotilaat, leukemiahoidot, AIDS
pelottavat menetykseltä suojan saaneita.

Pitkän pohdinan tulos,
pitkien unettomien öiden, henkevien monologien jälkeen
todellisuus ei vastaakaan odotuksia.
Selittämätön maailma, kaiken kauneuden lähtökohta.
Sanon hei ja pyydän ulos.
Vastauksena käsien levottomien liikkeiden aikaansaama ujo hymy
tulkitsen myönteiseksi vastaukseksi.
Liikkumaton hiljaisuus, meidän ympärillä ei mitään,
vain närkästyksen tuottamat katseet, jotka huuhtoutuvat viemäreihin.

Tämän sängyn jaan kaikkien muiden kanssa
tänään sen jakaa kuhmurainen tyyny.
Kuvittelen sen Häneksi, silitän Hänen hiuksiaan ja hyväilen Häntä.

Ihmisten keskellä tuntuu turvattomalta, näkymättömältä
ehkä siksi Hän ei näe minua.
Todellisuuden ja mielikuvituksen eroa on yhä vaikeampi havaita,
sulautuneena toisiinsa, ne luovat satujen maailman.
Mutta siellä ei ole sijaa tosikoille.

Todellisuus on pelkkää unta,
unet heijastavat todellisuuden kuvia
ne ovat unia unien sisällä.
Kaikki epätodellinen on totta,
todellisuus on huokaus, epätodellisuus totuuden valkenemisen ällistys.

Autojen valokeilat tuhoavat kaken tieltään,
sulattavat varjot ja pimeyden.
Luomistyö jatkuu autojen väistyessään, luodaan varjot ja pimeys,
piilopaikka hyville ja pahoille.
Autojen valokeilat paljastajia, uuden totalitaarisen maailman poliiseja.

Merenhuiske laskeutuu vesille,
narsistisen Muumipapan toiveiden toteutuessa.
Drontti Edward vilkuttaa ontot hyvästit,
Mörön riekaleet suussaan.

Hän asuu lähelläni, vaikka en ole häntä ikinä nähnytkään.
Hanellä on puutarha täynnä Orionin tähtisumua,
jossa kasvaa uuden maailman tähdet.
Hän on kaunis
Orionin tähtisumun veroinen
hän on minun Sputnik, raketti avaruuteen.

Nämä kädet ovat jumalien työtä,
näillä käsillä siivotaan jumalien eritteet.
Katujen saasteet ja lieju huuhtoutuu pois näiden käsien avulla.

Juhlat eivät ole vielä ohitse,
seuraavan päivän satoa odotellessa.
Istumme kadun näkymättömissä paikoissa, ovien alla, seinien varjossa.
Huomenna on uusi päivä, uuden puhtauden aikakausi.

Viha on pohjimmiltaan pelkoa.

Runo: 20:44

Oikealla puolella ikkunan muotoinen maailma
lumen ja metsän peittämä maalaus,
kankaana luonto ja elastinen maakerros.
Maalaajana aika ja eroosio.

Kahden kerroksen väkeä,
metsän ja lumen.
Puhutaan pakkaselle ja tuulelle,
uhrataan eläimet metsän haltijoille.
Edelleen se on vain ikkunan muotoinen maailma.

Runo: 20:41

Rollaattori-Jeesu ja haavoittunut Lucifer
tervehtivät toisiaan ostoskeskuksessa.
Vaihtavat sanasen, hyvästelevät ja eroavat.

Ihmiset ympärillään, Ignore,
näkevät vain kaksi vanhaa miestä, sosiaalipummia, rikollista.
Tämän maailman viimeisimmät idealistit.

Runo: 20:37

Juoksuhaudoissaan sotilaat arpovat
kuka ampuu sodan ensimmäisen laukauksen.
Dialektinen väittely arvan osuessa kohdalleen
kauanko voimme pitkittää sodan alkua.
Ihmiset sen päättävät, milloin sota alkaa
valta käsissään, jos vain uskaltaisi uhmata.
Millä tämä maailma pysyy pystyssä?
Hullun tuurilla.

Runo: 18:30

Hulluuden ulkopuolelle on vaarallista,
ehdottomien ja mielipuolisten väitteiden maalitaulu.
Hulluuden keskellä on rauhallista, unenomaista
olen siellä näkymätön, sivulause.

Runo:13:22

Kotini on Tsernobylin räjähtäneessä reaktiossa
tervehdin hiukkasia ympärilläni,
ne muodostavat leposijan.
Hajoan osiksi ja annan tuulen levittää itseni muihin maihin
mutta minusta ei pidetä, aiheutin vaaraa ja kuolemaa.
Pilasin myös marjat.

Runo: 13:20

Sanani muuttuvat lasiksi
rakennan niistä itselleni kodin.
Eikö kaikki rakennu sanoista, kysymyksistä,
toteamuksista, huudahduksista?
Maailma alkoi sanasta, kaikki on lasia,
särkyvää.
Käsittele varoen.