perjantai 7. tammikuuta 2011

Runo: Hylättyjen kasvojen kokoelma

Kylmyydestä jäätyneet kyyniset kasvoni
täynnä elämän kokemusten tuomia arpia
jotka eivät pesemällä lähde pois.
Vaihdan ne uusiin,
jasmiinintuoksuisiin, sileisiin
puhtaisiin.

Närkästynyt tunne siitä, arvet syntyvät uudelleen,
maailma osoittaa olemassaolonsa, maailma ottaa palan kasvoista omaan kokoelmaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti