Kuvittele seuraavaa: avaruusalus lähestyy maapalloa. Alus jää tarkkailemaan supertarkkaalla kaukoputkella ihmisten elämä. Miltä me näytämme? Mitä me teemme? Olemmeko vain muurahaisia, teemmekö vain jotain hetken mielijohteesta, olemmeko kaavamaisia, miksi me emme lennä?
Näen elämän tarkoituksen kahlitsevan meitä ihmisiä. Kaikkialla puhutaan elämän tarkoituksesta, uskonnoissa, kirjallisuudessa, runoissa ja mediassa. Kaikilla tuntuu olevan erilainen näkemys. Miksi meidän pitäisi määrittää elämän tarkoitus? Elämä itsessään ja kaikki ihmiset, heidän tarinansa ja kohtalonsa ovat tärkeitä. Me luomme itse elämäämme tarkoituksen. Olemme kuin tyhjä taulu, johon kokemukset maalavat jälkiä. Vasta kuolinvuoteella/viimeisellä hetkellä elämän tarkoitus tulee sille: elämä on kokemusrypäs, meidän oma luomus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti