Olen eskapisti. Pakenen todellisuutta. Arki ei ole minua varten, en näe todellisuudessa paljoakaan tavoittelemisen arvoisia asioita. Itselleni todellisuus kuvastuu materialismin, ylimielisyyden, ahneude, ilkeyden ja tunteettomuuden pesänä.
Taide on aina ollut pakotie jonnekin muualle, ehkä parempaan, ehkä huonompaan paikkaan, muttta ainakin johonkin eksoottisempaan, rauhallisempaan paikkaan. Mutta hei, älkää pitäkö minua mielisairaalan potilaana, olen luonnostani mielikuvituksellinen ja paljon omissa maailmoissani. Kirjallisuudessa itseäni viehättää 1800-luvun romantiikan ajan mielikuvitukselliset ja tunteikkaat tarinat, mutta sekin vaihtelee. En pidä esim. Nora Robertsin kirjoista, vaikka ne edustavatkin romantiikkaa. En pidä nyyhkykirjoista/elokuvista.
Runoudessa A.W.Yrjänän tuotanto on vahvasti iskoustunut mieleeni ja eskapismi näkyy hänen runoissaan. Suosittelen kaikille Yrjänän runoja, ne eivät ole helppoja, mutta auettuaan ne tuovat elämään paljon uutta sisältöä ja tietynlaista piristettä.
Musiikissa ambient ja psykedeelinen rock ovat suosikkejani. CMX ei edusta kumpaakaan, mutta se on lempiyhtyeeni, voimakaiden sanojen, runouden ja melodioiden vuoksi.
Tässä maailmassa täytyy kuitenin tiedostaa elämän jäykät realiteetit. Koulunkäynti, koulutus, ammatti, työpaikka, veritus, eläke jne. ovat asioita, joita arvostetaan tässä yhteiskunnassa. Mutta jos tällaiseen "pyörään" joutuu, niin eikö silloin tunne että olisi metallisessa laatikossa. Välillä sitä tekee mieli lähteä; ota kaikki rahat tililtä, lennä eksoottiseen maahan ja ala elää, niin kuin haluat. Unohda yhteiskunnan odotukset ja lennä.
Lainaus Arvottomista:
- "Miksi pakenet todellisuutta?"
- "Minusta tuntuu, että todellisuus pakenee minua."
- "Ehkä todellisuudessa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti