maanantai 13. joulukuuta 2010

Runo: 13.12

Jumala on olemassa, niin minäkin, mitä sitten.
Olemassaolo on erittäin yliarvostettu ilmiö,
ketä se on hyödyttänyt, kenelle se on rauhaa tuonut.

Ajattele kuolleita, historiallisia henkilöitä,
huokuva lämpö, ideaalinen tuoksu.
Kuolleita pitäisi kunnioittaa, ei eläviä, kuolleet osasivat kuolla, me pidämme vielä kiinni
neuvottomina, lapsenmielisinä, katsellen itseämme peilistä.

Elämä on lahja
kuolleet sen tajuavat.
Nauti siitä kaikesta surusta ja materiasta huolimatta.
Usko tulevaan, usko menneisyyteen, usko kuolemaan.
Joka kuolemaa kunnioittaa, ei koskaan kuole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti