Miksi puhut kuoleman jäkeisestä elämästä?
Miksi et syntymää edeltävästä?
Miksi keskityt kuolemaan, kirjoitettuihin toiveisiin paremmasta,
paratiisista, taivaasta.
Miksi et ratkaise syntymän tyhjyyden arvoitusta, miksi et paikanna sielun maailmankarttaa?
Miksi tyhjyys on mielestäsi retoriikkaa, tyhjää puhetta ilman säestystä?
Eikö logiikka toimi, etkö ymmärrä?
Rajaisitko maailman, vaikka et tietäisi siitä kuin henkäyksen?
Mittaisitko maailmaa, vaikka tiedät niiden olevan nykyajan Juudaksia?
Maailmaa mittaa kokemukset, eivät keksityt suureet.
Maailma ei ole meidän, olemme vain elämysmatkalla.
Katso, mitä maailma sinulle tarjoaa,
ihmisiä, eläimiä, miljoonia värejä, avaruuden.
Makaa aavikolla ja katso avaruutta, pystytkö käsittämään sen
kauneuden,
äärettömyyden.
Siristä silmiäsi ja taivuta valoa,
luot oman valon,
oman maailman.
Sinä olet itse tärkeä, älä rajoita sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti