Turmeltunut viattomuus,
korvattu groteskilla ruumiilla.
Yksin kaipaa hän hellyyttä,
saa vain kuperan katseen tuottaman viillon.

Hän matkaa vielä kerran Tuonelaan,
saapuu Lemminläisen haudalle,
odottaa joutsentaan.
Joutsen on poissa, vapautunut,
hän on vapaa matkaamaan,
varjon toiselle puolelle.

Mihin viattomuus vielä yltää?
Ihmetekoihin, vai herkän sielun tuottamiin sointuihin.
Tasavahvana käy turmeltuneisuutta vastaan,
lopulta tämän sulattaen herkän sielun kuumuuteen.