Muistatko vielä puut?
Metsien valtiaat, vanhat tiedon, rakkauden ja elämän vartijat.
Tuhoutuneina jo toista vuosisataa, olemassa enää harvojen ihmisten kertomuksissa.
Heiät tuhosi naiivi humaanisuus, ymmärtämättömyys kauneutta kohtaan.
Kauanko te olette täällä olleet?
Ammoisista ajoista, aina ensimmäisestä bharmasta lopun aikojen nirvanaan.
Teidän kunnianne, loistokkuutenne, voimanneovat hävinneet,
jäljellä on tuhkaa ja muisto kerrottavana.
Ei teistä voi kertoa, teidät pitää kokea.
Syntymästä asti olen teitä kaivannut, teidän lämmintä syleilyänne, arvokkuutanne
ajatonta viisautta maailmansielun myllerryksessä.
Te tulette vielä takaisin
vielä versoo uusi sukupolvi, vielä auraamme uudet aurat teille
vielä me opimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti