sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Runo: Rakkaus

Muuta tärkeää kuin rakkaus?
Puhetta, järkeä, kyynisyys valaisee ihmisen mielen.

Se, että saa koskettaa,
pitää hyvänä,
tukea,
se riittää.

Elämä on tyhjyyksien välinen ilmiö
syntymä ja kuolema ympäröivät meidät.
Mikä meidät pitää hengissä?
Kyynisyys, selkeys, puhtaus, välinpitämättömyys?

Vaiko kauniit sanat, ilmiöt, tavat, kokemukset?
Meistä riippumattomia, meistä riippuvaisia,
meihin tukeutuvia, vihassamme eläviä.
Kaikki kaunis katoaa ja syntyy samalla hetkellä.

Kauneus on vakio, ideaalinen olento muualta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti